23.5.2018

Hei,

tämä tuli varmaan monelle enemmän tai vähemmän yllätyksenä, mutta...väsähdin. Näinä päivinä tulee kuluneeksi suunnilleen vuosi siitä, kun sain kuulla tähänastisen elämäni hirveimmän uutisen. Tästä seurasi hyvin synkkä ajanjakso, jonka aikana jouduin venyttämään henkiset voimavarani äärimmilleen voidakseni olla lähimmäisteni tukena ja jatkaakseni samalla mahdollisimman normaalia elämää veljeni sairastamisen ohella. Vasta viime kuukausina olen huomannut, kuinka olisin tarvinnut myös itse apua ja tukea tuona aikana. Nyt olen aika lopussa, hyvin väsynyt. En ole koskaan voinut henkisesti yhtä huonosti.

Aurora on ollut minulle valtavan rakas ja antoisa projekti, minkä vuoksi tämä päätös tuntuu hyvin raskaalta ja vaikealta. Minulla riittää edelleen vaikka millä mitalla erilaisia ideoita, suunnitelmia ja projekteja, jotka haluaisin palavasti joskus toteuttaa tässä hoitolassa (esimerkiksi vaikkapa se hemmetin Champion). Olen kuitenkin tullut viime aikoina siihen tulokseen, etten todennäköisesti pysty koskaan toteuttamaan näitä asioita realistisessa aikataulussa. Tällä hetkellä voimani riittävät hädin tuskin peruspäivittelyyn, ja usein sekin on psyykettä nakertavaa väkipakkoa. Valtaosa hoitolan aktiviteeteista on suunniteltu ja rakennettu täysin eri elämäntilanteessa kuin missä olen nyt. Hoitolan toimintoja on kuitenkin vaikea enää lähteä karsimaan tai keventämään, sillä sekin teettäisi lisää töitä ja toisaalta lisäisi hoitajien epätasa-arvoisuutta. Esimerkiksi Blizzard Café on hoitolan tavaramerkki, mutta nykyään, kun erilaisia tuotteita on julkaistu jo yli 60, on se muuttunut itse Saatanaksi päivittämisen näkökulmasta.

Tarinat ovat olleet yksi ylläpitäjyyden ehdottomia kohokohtia ja niitä minulla jääkin suuresti ikävä. Tykkäsin nimittäin ihan oikeasti lukea tarinoita! Olen ollut hyvin otettu, kun luomaani maailmaa ja hahmoja sekä antamiani tehtäviä on sovellettu tarinoissa niin persoonallisesti ja luovasti. Toivottavasti olen välittänyt nämä asiat edes jossain muodossa teille hoitajille. Nyt en valitettavasti saa koskaan tietää mehukkaimpien juonenkäänteiden ratkaisuja tai sitä, miten päähenkilön matka lopulta päättyy (tosin tätä on tuskin koskaan missään hoitolassa onnistuttu saavuttamaan).

Myönnän kuitenkin sen, että ylläpitäjän oleminen voi viedä innostuksen tarinoistakin. Niistä saatavien palkkioiden arvioiminen muuttui nimittäin jostain syystä jatkuvasti yhä vaikeammaksi ja tuskaisemmaksi, vaikka sitä yritinkin erilaisin uudistuksin helpottaa. Päättääkseni saatavat tasot ja onnellisuuden jouduin lukemaan saman tarinan uudestaan jopa neljä-viisi kertaa, enkä aina silloinkaan ollut varma, onko tulos varmasti tarpeeksi tyydyttävä, tasa-arvoinen sekä edellisiin tarinoihin nähden tasalaatuinen. Kehnojen arvostelujen takia on kuitenkin päädytty joskus taannoin eroamaan hoitolasta, minkä seurauksena olin asian suhteen jatkuvasti stressaantunut ja vainoharhainen. Huomatessani uuden tarinajulkaisun kouluttaja- tai tarinakirjassa fiilikset ovat olleet aina hyvin ristiriitaiset — toisaalta en malttanut odottaa pääseväni lukemaan tarinalle jatkoa, mutta toisaalta taas ajatus arvioinnin työläydestä työnsi lukuajankohtaa reippaasti tuonnemmas. Tarinavuoren alku on valmis.

Nykyinen työni vaatii yllättävän paljon tarkkuutta ja vastuuta, minkä vuoksi haluaisin viettää vapaa-aikani mahdollisimman huolettomasti. Tässä kuussa olen vakavasti harkinnut sairaslomalle jäämistä (sopivasti valmistumisen päätteeksi), mutta ajattelin vielä yrittää sinnitellä. Parhaimmillaan tällainen harrastus tarjoaisikin loistavan keinon irrottautua arjesta rakkaan tuotesarjan parissa. Aiemmin mainittujen syiden takia pokémonhoitolan ylläpitäminen (ja lisäksi eräät pokémonhoitolakulttuuriin liittyvät varjopuolet) kuitenkin vain pahentaa ahdistustani sekä ruokkii riittämättömyyden ja aikaansaamattomuuden tunnetta. En koe olevani yhtä hyvä ylläpitäjä, kuin mitä tämän tasoinen, uskollinen ja kannustava porukka ansaitsisi, mikä sekin painaa valtavasti päätöksessäni.

Minun on nyt aika jäädä kuntoutumaan ja jättää pokémonhoitolamaailmaan Auroran kokoinen aukko. Toivottavasti yhtä aktiivisia ja menestyksekkäitä hoitoloita nousee vielä pystyyn tämänhetkisestä hiljaiselosta huolimatta. Todennäköisesti Auroran sivut aukeavat selailtavaksi jossain vaiheessa, sillä sekä domain että chatti on maksettu vielä vuodeksi eteenpäin. Mikäli joku hoitajista ei halua, että oma profiili jää sivuille kummittelemaan, kannattaa siitä ilmoittaa minulle sähköpostilla.

Voi olla, että kun saan ladattua akkuja hetken aikaa, palaa taas innostus rutiiniylläpitoa kohtaan ja olen kuukauden päästä päivittämässä hoitolaa siinä missä ennenkin. Ehkä comeback tapahtuu joskus pienemmässä mittakaavassa toteutetulla hoitolalla. Voi myös olla, että vierähtää taas vuosikymmen, ennen kuin pokémoninnostukseni roihahtaa yhtä vahvana eloon kuin miten kävi vuonna 2013. Näillä näkymin ja näihin sanoihin päätän kuitenkin oman urani pokémonhoitoloissa.

Kiitos paljon kaikesta ja anteeksi.

-Chidori

aurorahoitola@hotmail.com